"Kun katsomme ja kuuntelemme asioita sellaisenaan ilman, että pyrimme koko ajan muuttelemaan olevaa, asiat ovat kuten ovat, yhtä tyhjän kanssa."
- Sawaki Kôdô
One With Emptiness (Yhtä tyhjän kanssa) on teos, jonka tein sen jälkeen, kun opiskelijakommuunimme tuhoutui tulipalossa marraskuussa 2019. Se ei ole teos tulipalosta, vaan tilasta sen jälkeen: siitä hetkestä, kun varsinainen katastrofi on jo ohi, mutta keho ja mieli ovat jääneet siihen kiinni. Teos syntyi tarpeesta pysähtyä sellaisten tunteiden äärelle, joita oli vaikea käsitellä ja vielä vaikeampi ilmaista.
Videoteoksessa palaan palaneelle talolle, mutta en analysoidakseni, en selittääkseni, vaan hengittääkseni tilan kanssa, sen rytmissä. Käytän japanilaisia taide- ja ajatteluperinteitä — butoh’n hidasta, sisäistä liikettä ja kintsugin ajatusta haurauden korjaamisesta — jotta voisin olla tilanteen kanssa sellaisena kuin se on. Ne eivät ole esteettisiä viittauksia, vaan keinoja pysyä kehollisesti läsnä traumassa ilman sen uudelleentoteuttamista.
Teoksessa keho ei esitä tunteita. Se ei dramatisoi, ei tee näkyväksi surua tai pelkoa. Sen sijaan keho harjoittaa hyväksyntää: sitä, että jotakin peruuttamatonta on tapahtunut, että jäljellä on tyhjyyttä, että tunteet tulevat viiveellä ja osissa. Videon hiljaisissa hetkissä näkyy, miten ruumiin reagointi — hengitys, pieni tärinä, pysähtyminen — on osa sisäistämisen prosessia. Dokumentoin tätä kaikkea, koska en pystynyt kokemaan sitä yhtäkkisessä kriisissä; vasta kuukausien jälkeen pystyin “olemaan yhtä tyhjän kanssa”, kuten Sawaki Kôdôn ajatus sanoo.
One With Emptiness on performanssi kameralle, hyvin hiljainen ja hidas sellainen. Se kuvaa hetkeä, jossa taiteilijuus ei ole tekemistä vaan olemisen sietämistä: tilaa, jossa ei vielä ole sanoja, mutta on keho, joka yrittää löytää tien takaisin maailmaan.
Kuvat ovat stillejä videosta.
Demo videosta
Videon äänimaailma Junkyard Shaman
Tuuli Penttinen-Lampisuon teosarvostelu
